Vihittyjen kirjoihin merkittiin asianomaisten nimet, vihkimisaika, kylä jossa sulhanen ja morsian asuivat vihkimisen aikaan, sekä pitäjän nimi jos toinen osapuoli oli eri pitäjästä. Vihkiminen suoritettiin tavallisesti morsiamen kotipitäjässä. Kun morsian ja sulhanen tulivat eri pitäjistä, tuli vihkimismerkintä ainoastaan morsiamen kotipitäjän vihittyjen luetteloon.
Avioliiton solmimisen edellytyksenä olivat morsiamen kotikirkossa kolmena peräkkäisenä sunnuntaina luetut kuulutukset. Alkuperäisissä vihittyjen kirjoissa on vihkijän nimi, usein myös kuulutusajat ja joskus asianomaisten vanhempien nimet, Lisäksi saattaa olla maininta siitä, missä vihkiminen toimitettiin, ja vieläpä tieto oliko morsiamella kruunu- eli juhlapuku. Jos vihkitodistuksia löytyy, niistä saa lisätietoja siitä, millaisia sulhanen ja morsian olivat: ymmärtäväisiä, kunniaIlisia, siveitä tms.
Vuonna 1721 säädettiin, että nainen sai solmia avioliiton 15-vuotiaana ja mies 21-vuotiaana. Vanhempien suostumus avioliittoon tarvittiin vuoteen 1864 saakka, jonka jälkeen 21-vuotiaat saivat avioitua oman tahtonsa mukaisesti. Vuodesta 1911 avioliiton sai solmia ilman vanhempien lupaa 18-vuotias mies ja 17-vuotias nainen. Siviiliavioliitot ovat olleet mahdollisia vuodesta 1917 lähtien.
Vielä isoäidin tai isoäidinäidin naimisiin menon aikaan saattoi vihkimistapahtumaan kuulua monenlaisia värikkäitä yksityiskohtia. Kirkonkirjoihin tapauksesta todistamaan jääneet numerot eivät näistä kuitenkaan paljoa kerro. Esimerkiksi jos hääparin uusi koti sijaitsi lähistöllä, hääpari ehkä saateltiin kukkaparein sinne saakka. Entisaikaan oli myös tapana kirjoittaa morsiusparille oma hääruno, varsinkin jos pari sattui olemaan tuollaista ylhäisempää syntyperää. Tällaisia häärunoja on kirjoista luettavissa. Morsiamen kotiseurakunnassa, ja jos se sattui olemaan pieni kappeliseurakunta, löydämme joskus vihkimämerkinnän emäseurakunnan kirkonkirjoista. Alkuperäisessä vihittyjen luettelossa on tavallisesti merkitty myöskin kuulutuspäivät.
Jos asianomaisten vihkimämerkintää ei löydy tutkittavasta pitäjästä eikä rippikirjaan ole merkitty mistä uusi vaimo on tullut, on parasta lähteä etsimään naapuripitäjästä. Tutkittava alue voi olla lähellä naapuripitäjän rajaa, joka selviää helposti kartasta. Naapuripitäjien vihittyjen luettelot kannattaa tutkia, sillä eivät ne morsiamet usein kaukaa tulleet. Nimestäkin voi joskus päätellä, mistä vaimo on kotoisin. Sellaiset asiat kuin: esiintyykö nimi tutkittavassa pitäjässä vai ei, onko se mahdollisesti sotilasnimi, käsityöläisnimi tms, kannattaa huomioida.