Historiakirjojen kopiointityö käynnistyi 1920-luvun lopulla kirjailija Jalmari Finnen
aloitteesta. Kopiointityö siirtyi sittemmin kanslianeuvos Osmo Durchmanin johtamana Suomen
Sukututkimusseuralle joka 1924-1948 toteutti varsinaisen jäljennystyön
Eri seurakuntien syntyneiden ja kastettujen, vihittyjen sekä kuolleiden ja haudattujen luetteloista tehdyt kopiot eli käsinkirjoitetut jäljenteet eli ns. mustat kirjat ulottuivat 1600-1700 -lukujen vaihteesta noin 1800-luvun puoliväliin. Nimi tulee siitä, että kopiot sidottiin mustiin nahkakansiin. Yli 800 nidettä lahjoitettiin 1967 Valtionarkistoon eli Kansallisarkistoon missä historiakirjat MAP-kirkon toimesta filmattiin. Materiaali on nyt käytettävissä kopioituina mikrofilmeinä ja -kortteina. HisKi-projekti on edelleen kopioinut "mustat kirjat" noin 300 000 A4-kokoiselle arkille.
Kun Suomen Sukututkimusseura (SSS) kirjoitutti puhtaaksi historiakirjat, jätettiin kustannussyistä pois syntyneiden luetteloistakummit ja kastajan nimi. Poisjätetyt tiedot ovat luettavissa alkuperäisistä kirkonkirjoista ja niistä kuvatuissa mikrofilmeissä. Jäljennekirjojen käsiala on 1920-1930-luvuilta, mikä helpottaa sukututkijoiden työtä tutkittaessa mikrofilmattuja kirkonkirjoja. Nykyään sukututkija voi tutkia jäljennetyistä historiakirjoista "nykysähköiseen muotoon" saatettuja historiakirjoja Suomen Sukututkimusseuran Hiski-tietokannasta