Viisi askelta innoittaa sukulaisia kertomaan sukutarinoita:

Hänellä oli aina pilke silmäkulmassa ja hymy huulillaan. Monta kertaa huomasit pohtivasi: “Millainen mummo oli nuorena?” Huolimatta yrityksistäsi sinun on vaikeata saada mummo kertomaan muistoistaan. On toki tärkeätä kerätä esi-isiä koskevia päivämääriä ja asiakirjoja, mutta tarinat elävöittävät sukupuuta. Kun sukellat sukutarinoitten kiehtovaan maailmaan, ensimmäisiä haasteitasi on saada sukulaiset puhumaan.

1. Aloita vauvanaskeleista.

Sukututkimuksesta piittaamattomien ihmisten niskakarvat nousevat pystyyn, jos heille sanotaan, että kysymyksessä on SUKUTUTKIMUSHANKE. Suosittele sen sijaan yhteistä valokuvien katselua ja tarinoiden äänittämistä.

2. Luo lähtökohta

Toisinaan omaiset epäröivät, koska eivät tiedä mistä aloittaa. Kirjoita ylös jo tiedossa olevat seikat (syntymät, avioliitot) ja käytä niitä keskustelun avaajina.

3. Tarkenna fokustasi

Yleiset kysymykset johtavat usein vastaukseen "ei minulla ole mitään kerrottavaa". Keskity pieniin, konkreettisiin aiheisiin: lempikouluruoka, opettajat tai nuoruuden harrastukset.

4. Etsi eri näkökulmia.

Yhteiset kokemukset yhdistävät. Sisarusten väliset tarinatuokiot ovat erityisen hedelmällisiä, kun eri näkökulmat täydentävät toisiaan.

5. Värvää sukuhistoriatiimi.

Muodosta perhehistoriatiimi ja jaa tarinoita digitaalisesti. Sosiaalinen jakaminen ja vanhojen valokuvien kommentointi innoittaa muita mukaan omaan tutkimustyöhön.