Historiakirjoiksi sanotaan syntyneiden, vihittyjen ja kuolleiden kirjoja. Rippi- ja lastenkirjojen tavoin vanhimmat historiankirjat ovat maakunta-arkistoissa ja mikrofilmit Valtionarkistossa. Suomen sukututkimusseuran puhtaaksikirjoitetut historiankirjat ovat Valtionarkistossa. Historiankirjat ovat kronologisessa eli aikajärjestyksessä.
Nimitys historiakirja saattaa terminä olla harhaanjohtava, sillä mainittu asiakirjakokonaisuus pitää sisällään kolme erilaista luettelosarjaa: syntyneiden ja kastettujen luettelot, vihittyjen luettelot sekä kuolleiden ja haudattujen luettelot.
Historiakirjojen pidosta antoi määräyksen piispa Iisak Rothovius vuonna 1628. Vanhin maassamme säilynyt historiakirja on Teiskosta ja se on aloitettu vuonna 1648.