Vuonna 1686 säädetty kirkkolaki määräsi, että jokaisessa seurakunnassa oli pidettävä rippikirjaa. Rippikirja on sukututkijan tärkein lähde, sillä se antaa kattavan kuvan seurakunnan jäsenten elämästä, asuinpaikoista ja perhesuhteista.
Rippikirjoihin kirjattiin seurakuntalaiset taloittain ja perhekunnittain. Kirjoista löytyvät yleensä syntymäajat ja -paikat, muuttotiedot, avioliitot sekä tiedot kristinopin osaamisesta.
Tulkinta-apua
Rippikirjoissa käytettiin usein lyhenteitä ja merkintöjä, jotka saattavat näyttää ensikertalaisesta erikoisilta. Seuraava taulukko havainnollistaa yleisimpiä merkintöjä:
| Merkki | Sisäluku | Kristinoppi |
|---|---|---|
| XX | Erittäin hyvin | Tyydyttävästi |
| XY | Hyvin | - |
| X | Välttävästi | Alkeellisesti |