Historiakirjat

Historiakirjoiksi sanotaan syntyneiden, vihittyjen ja kuolleiden kirjoja. Rippi- ja lastenkirjojen tavoin vanhimmat historiankirjat ovat maakunta-arkistoissa ja mikrofilmit Valtionarkistossa. Suomen sukututkimusseuran puhtaaksikirjoitetut historiankirjat ovat Valtionarkistossa. Historiankirjat ovat kronologisessa eli aikajärjestyksessä.

Nimitys historiakirja saattaa terminä olla harhaanjohtava, sillä mainittu asiakirjakokonaisuus pitää sisällään kolme erilaista luettelosarjaa: syntyneiden ja kastettujen luettelot, vihittyjen luettelot sekä kuolleiden ja haudattujen luettelot. Mainitut sarjat, syntyneet, vihityt ja kuolleet ovat yleensä samassa asiakirjasidoksessa, joka käsittää tavallisimmin noin 20-40 vuoden ajanjakson.

Historiakirjojen pidosta antoi määräyksen piispa Iisak Rothovius vuonna 1628. Vanhin maassamme säilynyt historiakirja on Teiskosta ja se on aloitettu vuonna 1648. Maassamme on kaikkiaan noin 150 seurakuntaa, joiden historiakirjat alkavat 1600-luvun puolelta. Varhaiset historiakirjasarjat ovat monissa seurakunnissa hyvin aukollisia.