Kuolleiden ja haudattujen luettelot

Kuolleiden kirjoihin on asianomaisen nimen lisäksi merkitty kuolin- ja hautausaika, kylä jossa henkilö asui kuollessaan, ikä ja kuolemansyy. Entisaikaan ihmisiä kuoli paljon ruttoon ja koleraan. Nälkävuo­sina joukoittain ihmisiä kuoli nälkään tai nälän seu­rauksena riehuneisiin kulkutauteihin. Erilaiset kuu­meet, pistokset ja halvaukset olivat yleisiä. Myö­hemmin keuhkotauti oli suurena vitsauksena. Hy­vin yleisiä kuolemansyitä etenkin lasten keskuu­dessa olivat isorokko, punatauti ja hinkuyskä. Jos kuoleman oli aiheuttanut jokin tapaturma, voi asi­asta olla pitempikin selitys.

Kuolleiden ja haudattujen luetteloihin merkittiin kaikki kuolleet ja haudatut henkilöt. Kolme ensimmäistä merkintää ovat tässäkin luettelossa tavanomaiset: vuosittainen järjestysnumero, kuolinpäivä ja hautaamispäivä.

Hautaamispaikkoihin kannattaa sikäli kiinnittää huomiota, että käytännössä oli erotettavissa kolme erilaista viimeistä lepopaikkaa. Yleisimmin mainitaan henkilö haudatuksi kirkkomaahan. Huomattavasti harvinaisempi hautapaikka, jonka perinteet juontavat katoliselle keskiajalle, oli vainajan leposija kirkon sisällä olevassa hautakammiossa tai pitäjän pyhäkön lattian alla.

Kuolinsyiden määrittelemiset 1700-luvun lopulla ja vielä seuraavallakin vuosisadalla olivat hyvin epätarkkoja. Tuohon aikaan oli toki lääkäreitä, mutta kovin harvassa, eikä lääketiede ollut kehittynyt kovinkaan korkealle nykyihmisen silmin katsottuna.