Syntyneiden kirjoihin merkittiin lapsen nimi, syntymä- ja kasteaika, vanhempien nimet sekä kylä, jossa perhe asui lapsen syntymän aikoihin. Alkuperäisissä syntyneiden kirjoissa ovat lisäksi kummien nimet ja kastajan nimi tai nimikirjaimet. Kummit-tiedoista on mm. luettavissa, että sivistyssukujen sekä varakkaiden ja yhteiskunnalliselta arvoltaan huomattavien henkilöiden lapsilla oli paljon kummeja. Yleensä kummit olivat vanhempien lähisukulaisia tai sitten kummit olivat läheisistä ystäväperheistä. Kummit-tieto antaa viitteitä sukulaisuudesta sekä kyseisen ajan tavoista
Monissa pitäjissä alkuperäisissä syntyneiden kirjoissa on merkintä myös äidin “kirkotusajasta”. Tämä tarkoittaa päivää jolloin äiti meni ensimmäisen kerran lapsen syntymän jälkeen kirkkoon, jossa hänet sitten julistettiin puhtaaksi. Ennen oli näet vallalla uskomus, että äiti oli syntinen synnyttäessään lapsen. Rippi- ja lastenkirjoista saadut nimet ja syntymäajat pitäisi tarkistaa syntyneiden kirjoista.
Vanhimmissa syntyneiden ja kastettujen luetteloissa mainitaan usein ainoastaan kastepäivä, lapsen nimi, isän nimi ja perheen asuinpaikka lapsen syntyessä. Vuoden 1686 kirkkolain mukaan luetteloon oli merkittävä näiden tietojen lisäksi myös syntymäpäivä, vanhempien ja kummien nimet sekä heidän sosiaalinen asemansa. Äidin ikämerkintöjä löytyy syntyneiden ja kastettujen luetteloista vuodesta 1776 alkaen tarkentuneen väestötilastoinnin seurauksena. Luetteloista voi lukea tietoja myös hätäkasteesta, aviottomasta syntyperästä, lapsen mahdollisesta kuolemasta sekä viittauksesta lastenkirjan (rippikirjan) sivunumeroon, jonne perhe on kirjattu.
Määräysten mukaisesti lapsi oli kastettava viimeistään kahdeksan päivän kuluessa syntymästä. Laajoissa seurakunnissa ja saariseurakunnissa säädöksen käytännön toteuttaminen oli mahdotonta. Jos lapsen vanhemmat tunnustivat eri uskontoa, seurasivat lapset uskonnollisesti isäänsä.
Valitettavasti syntyneiden ja kastettujen luettelot eivät kuitenkaan täysin luotettavasti kerro esimerkiksi kaikkia seurakunnassa syntyneitä ja siellä kastettuja lapsia, sillä on arvioitu, että 1800-luvun puoliväliin saakka niistä puuttuu jopa 10-20% lapsista. Näin siksi, että historiakirjat olivat muistiinpanokirjoja eri kirkollisista toimituksista: useimmiten jätettiin merkitsemättä kuolleena syntyneet tai kastamattomina kuolleet lapset, sillä he eivät olleet missään vaiheessa seurakunnan jäseniä.